Titaanin löytämisen matka

Vuonna 1791 titaani löydettiin Cornwallista, Englannista titaania sisältävien mineraalien muodossa. Löytäjä oli kunnioittaja William Gregor, Englannin amatööri mineralogisti, joka oli silloin Cornwallin Creed -seurakunnan vastaava pappi. Hän löysi mustaa hiekkaa virran vieressä naapurimaiden Manaccanin seurakunnasta ja huomasi myöhemmin, että hiekkaa houkutteli magneetti, ja hän huomasi, että tämä mineraali (ilmeniitti) sisälsi uuden elementin. Analyysin jälkeen havaittiin, että hiekassa oli kaksi metallioksidia: rautaoksidia (syy siihen, miksi hiekkaa houkutteli magneetti) ja valkoisen metallioksidin, jota hän ei pystynyt tunnistamaan. Ymmärtäessään, että tämä tuntematon oksidi sisälsi löytämättömän metallin, Gregor julkaisi tämän löytön Cornwallin kuninkaalliselle geologiselle yhdistykselle ja saksalaiselle "Annals of Chemistry". Samanaikaisesti Franz-Joseph Müller von Reichenstein tuotti myös samanlaisen aineen, mutta ei pystynyt tunnistamaan sitä.

Vuonna 1795 saksalainen kemisti Klaproth löysi myös tämän oksidin analysoidessaan Punainen rutiili Unkarista. Hän puolusti Uraanin nimeämiseen käytetyn menetelmän käyttöä (Klaprothin vuonna 1789 löydetty), vedoten kreikkalaisen mytologian Titanicin nimeä nimetäkseen tämän uuden elementin "titaani". Kiinalainen nimi on titaani sen translitteroinnin mukaan. Kun hän kuuli Gregorin aikaisemmasta löytöstä, Klaproth sai joitain näytteitä Manakanin mineraaleista ja vahvisti, että se sisälsi titaanin.

Gregorin ja Klaprothin löytämä Matthew A. Hunter titaani titaanidioksidi, ei metallinen titaani. Koska titaanioksidi on erittäin stabiili ja metallinen titaani voi yhdistää suoraan ja väkivaltaisesti happea, typpeä, vetyä, hiiltä jne., On vaikea tuottaa yksittäistä titaania. Vasta vuonna 1910 American Chemist Hunter käytti ensin natriumia TICL4: n vähentämiseksi metallisen titaanin tuottamiseksi, puhtaudella 99,9%.